Riistametsänhoidolla kohti ilmastokestävämpiä metsiä
Riistametsänhoidolla on usein yhteys talousmetsien luonnonhoitoon. Luonnonhoidolla voidaan vahvistaa monimuotoisuutta ja monilajisuutta, mikä lisää metsien vastustuskykyä tuhoriskejä vastaan.
Ilmastonmuutos lisää ja voimistaa metsiin kohdistuvia tuhoriskejä. Se vaikuttaa myös Suomen riistakantoihin. Metsien ja riistan sopeutumista ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin voidaan edistää suositusten mukaisilla toimenpiteillä. Talousmetsissä tehtävät riistametsänhoidon toimenpiteet palvelevat samalla myös maisema-, vesiensuojelu- ja monimuotoisuusnäkökulmien tavoitteita.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia metsiin
Ilmastonmuutos vaikuttaa metsiin kahdella tapaa. Pidentyneen kasvukauden ja lisääntyneen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden myötä puuston kasvu lisääntyy, mutta samalla se voimistaa ja luo uusia puustoon kohdistuvia tuhoriskejä.
Keskilämpötilan nousu lisää veden haihduntaa, joka lisää maaperän kuivuutta. Kuivuusjaksot lisäävät metsäpalojen riskiä ja vaikeuttavat etenkin kuusimetsien kasvua eteläisessä Suomessa. Lämpenemisen myötä myös hyönteis- ja sienituhoriskit lisääntyvät.
Talvinen roudattomuus ja maaperän kosteus lisäävät tuulituhojen riskejä erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. Vaikka lumipeite ohenee ja lumisten päivien määrä vähenee, lisää talvinen sateisuuden kasvu ja lauhtuminen lumituhoriskejä Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Ilmastonmuutoksen myötä myös vieraslajien esiintymisalueiden ennustetaan siirtyvän nykyistä pohjoisemmaksi.
Vaikutukset riistaan
Talviolosuhteisiin sopeutuneiden lajien levinneisyysalue kapenee, kun eteläiset lajit runsastuvat. Riistaeläimet ovat sopeutuneet elämään tietynlaisissa paikallisissa ilmasto-olosuhteissa, joten voimakkaat muutokset esimerkiksi lämpötiloissa vaikuttavat suojautumiseen ja ravinnon saatavuuteen.
Metsäkanalinnuilla lumipeitteen vähäisyys sekä hankien kovettuminen leutojen jaksojen ja pakkasjaksojen vaihdellessa hankaloittavat mahdollisuutta hyödyntää lumikieppiä.
Teerillä soitimen on havaittu aikaistuneen alkukevään lämmettyä, mikä on aikaistanut poikasten kuoriutumista. Vastaavaa lämpenemistä ei kuitenkaan ole tapahtunut poikasten kuoriutumisaikaan, jolloin viileyden vuoksi poikastuotanto vaikeutuu ja hyönteisravintoa on vähemmän tarjolla.
Keskilämpötilojen kohoamisen ja lumipeitteen ohenemisen seurauksena erilaiset pienpedot runsastuvat ja leviävät aiempaa pohjoisemmaksi. Myös talviunta nukkuvien yleispetojen, kuten mäyrän, aktiivisen kauden voidaan olettaa pitenevän lumisen kauden lyhentyessä.
Sopeutumisen varmistamiskeinot tarpeen
Ilmastonmuutos vaikuttaa siis sekä metsiin että sitä myöten riistan elinympäristöihin. Sopeutumisen varmistamisessa olennaista on suositusten mukaiset metsänhoidon toimenpiteet, joiden tärkeänä osana on luonnon monimuotoisuudesta ja monilajisuudesta huolehtiminen: mitä monimuotoisempia ja runsaslajisempia metsämme ovat, sitä paremmin ne kykenevät sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
Monimuotoisuuden turvaamisella on yhteisiä tavoitteita riistametsänhoidon kanssa. Sen tavoitteena on metsänkasvatuksen eri vaiheissa turvata riistan vaatimaa suojaa ja ravintoa, kuten marjovia puita ja pensaita, suojatiheikköjä sekä eri elinympäristöjä yhdistäviä vaihettumisvyöhykkeitä.
Riistametsänhoito nuoren metsän hoidossa
Nuorissa metsissä tehtävillä toimenpiteillä vaikutetaan puuston rakenteeseen pitkällä tähtäimellä. Taimikonhoidolla puusto säilyttää elinvoimaisuuden ja järeytyy nopeammin, mikä pienentää erilaisia tuhoriskejä. Myös riista hyötyy hoidetuista taimikoista, koska puusto järeytyy nopeammin riistalle sopiviin mittoihin ja valo pääsee paremmin kenttäkerrokseen, mikä edistää varpukasvuston kehittymistä.
Taimikonhoidon yhteydessä tehtävän riistametsänhoidon toteuttamisessa olennaista on säilyttää alkuperäinen puulajijakauma, suosia sekapuustoisuutta sekä puuston koko- ja tiheysvaihtelua. Riistatiheiköt antavat riistalle lepo- ja piilopaikkoja, ja riistatiheikön viereen kehittynyt varvikko ravintoa.
Hyvässä riistatiheikössä on useita eri latvuskerroksia ja ne sijaitsevat runsasvarpuisessa maastonkohdassa. Sopivia kohteita riistatiheiköille ovat muun muassa suon ja kankaan vaihettumisvyöhykkeet sekä kosteat painanteet. Käsittelemättömät vesistöjen suojakaistat toimivat myös vesiensuojelurakenteina.
Suosimalla sekapuustoisuutta voidaan pienentää metsiin kohdistuvia tuhoriskejä sekä suosia riistalle tärkeitä rakennepiirteitä. Sekametsän kasvatusta voidaan edistää säästämällä siemensyntyistä, enintään kasvatettavan havupuuston mittaisia lehtipuita jo varhaisperkausvaiheessa.
Vinkit metsänomistajalle
Metsien tilannetta kannattaa seurata maastossa sekä tutustua Metsään.fi-palvelussa omien metsien mahdollisuuksiin sekä palveluntarjoajiin. Taimikon ja nuoren metsän hoidossa kannattaa hyödyntää metka-tukea. Suositusten mukaisesti hoidettu, elinvoimainen ja monimuotoinen metsä tarjoaa hyvinvointia monin eri tavoin.
Otatko riistan huomioon metsänhoidossa? Kerro kommenteissa.
Kirjoittaja on metsänhoidon asiantuntija Suomen metsäkeskuksessa.